8 syytä, jotka estävät uuden teknologian käyttöönottoa terveysalalla – yksi pelko nousee ylitse muiden

Pyysin viime vuonna koulutusta pitäessäni hoitoalan osallistujajoukkoa kuvailemaan heti alkuun yhdellä sanalla heidän pahinta pelkoansa tekoälyyn ja terveysteknologiaan liittyen. Muodostuva sanapilvi oli yhtä aikaa sekä vaikuttava, ymmärrettävä että yllättävä.

Sekavuus, hallitsemattomuus, virheet

Monia teknologisia ratkaisuja pyritään kehittämään sekä potilaan turvaksi että hoitajan avuksi. Miksi loppukäyttäjällä eli hoitajalla on mielessä kuitenkin monia pelkoja, jotka osaltaan estävät uusien innovaatioiden päätymistä tehokkaaseen käyttöön? Kouluttajana näen, että yksi selkeä pelkoja aiheuttava syy on tiedonjaon puute. Tai vielä tarkemmin sanottuna: puute sen varmistamisesta, että tieto on jaettu käyttäjille ymmärrettävästi.

Ajankäyttö asettaa myös haasteita. Uusia teknologioita esitellään nopeaa tahtia ja tiedon omaksuminen pitäisi tehdä normaalin työn päälle. Sekavuus, hallitsemattomuus ja mahdolliset virheet nousivat selkeästi esiin huolien listalla. Tietämys käyttöönotetun teknologian merkityksestä ja toiminnasta auttaa ymmärtämään, miksi uuteen voi luottaa sekä motivoitumaan sen tehokkaaseen käyttöönottoon.

Epäinhimillisyys, tunteettomuus

Hoitajien huolenaiheena nousi esiin myös ihmiskontaktista irtautuminen. Kuinka lisääntyvän teknologian myötä pystytään silti takaamaan hoidon inhimillisyys? Uuden teknologian on lähtökohtaisesti tarkoitus vapauttaa ihmisen aikaa siihen, missä ihminen on parhaimmillaan. Myötätunto ja kosketus ovat meidän supervoimiamme.

Vallankaappaus, potkut

Mutta miten käy oman työpaikan? Vievätkö uudet ratkaisut työtä hoitoalalta? Tähän voi suoraan todeta, että ei vie. Väestö ikääntyy ja hoitajien tarve kasvaa. Elinikäinen oppiminen on tullut jäädäkseen työelämään. Sen lisäksi, että työpaikat ohjaavat henkilöstöään koulutuksiin, olisi tärkeää mahdollistaa työntekijän osallistuminen omasta kiinnostuksestaan herääviin koulutuksiin työnantajan tukemana. Tämä lisää hoitoalan ammattilaisen tunnetta siitä, että hän pystyy ja voi kehittyä teknologian lisääntymisen mukana ja pysyä näin “ajan hermolla”.

Ja suurimpana pelkona: kaaos

Kaaos nousi esiin suurimpana pelkona. Kuinka kaaoksen tunnetta voi hälventää? Omasta kokemuksesta sanoisin, että loppukäyttäjien ottaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa mukaan kehitystyöhön ja selkeästi teknologian tuottajan kanssa yhteistyössä toteutettu perehtymiskoulutus tuovat hallinnan ja tuttuuden tunnetta sekä vähentävät esteitä uuden teknologian käyttöönotossa.

Selkeä ja käyttäjälähtöinen koulutus on yksi tapa jalkauttaa uutta teknologiaa hoitotyön arkeen. Koulutusvaiheelle tulee antaa riittävästi aikaa ja resursseja. Hoidon ammattilaisten huolet ovat todellisia ja niistä on hyvä saada aikaan vuorovaikutteista, avointa keskustelua heti yhteistyön alkuvaiheessa. Vaikka osa peloista voi johtua muutosvastarinnasta, on pelko myös rationaalinen uhka-arvio ja sen läpikäyminen on tärkeää. Ilman terveysteknologian runsasta ja tyytyväistä loppukäyttäjäkuntaa on uuden kehittäminen hivenen turhaa, vai mitä olet mieltä?

Jätä kommentti